Press - Reviews
27th June 2008
Zoom Code review, Stalkermusic
ThanatoSchizO
Zoom Code
CD, My Kingdom Music, 2008
Portugalilainen metalli on itselleni Moonspelliä lukuunottamatta aikamoinen mysteeri. Tätä Columbomaista vyyhtiä avaamaan on lähetetty Thanatoschizo typerästä nimestään huolimatta. Yhtye levyttää My Kingdom Musicille, joten odotettavissa on tusinatavaraa. Siltikin yhtye herättää mielenkiinnon Progressive Death Metal genretittelillään. Tämä uusi Zoom Code on jo yhtyeen neljäs albumi, jota tituleerataan täydelliseksi sekoitelmaksi jo mainittua genreä ja avant gardemaista tunnelmaa. Eipä ole täydellisyys kovinkaan vaativa saavutettava, jos Zoom Code on sitä...
Aloitettakoon pohditan tuosta kriitikkoa hämäävästä genremäärityksestä. Mielestäni yhtyettä ei oikein voi tituleerata deathbändiksi, jos ensimmäisen kappaleen viimeiset viisi sekuntia muristaan, muuten vedetään puhtailla, niin naisvokalistin kuin mieslaulajankin osalta. Kyllähän sitä murinaa siellä täällä kuullaan, mutta enemmänkin painotus on puhtailla vokaaleilla. Death jää muutenkin hyvin himmeäksi elementiksi kaiken maalailevan tunnelman alla. Kaiken lisäksi suuri kysymysmerkki on nostettava myös progressiivisuus sanan ylle. Jos suomalaisia bändejä ajatellaan ja esimerkiksi Amoral mielletään progressiiviseksi deathiksi, niin kyllä tämä portugalin ylpeys Thanatoschizo jää pahasti varjoon molemmissa genren niputtavissa adjektiiveissa. Ennemminkin yhtyettä voisi luonnehtia ihan perinteisesti melodiseksi metalliksi ja jos pakko on mainita niin niillä progressiivisilla vaikutteilla höystettynä. Noh, eiköhän se riitä tästä genrepaskasta taas kerran, jotenkin vaan aina vihaksi pistää.
Itse levyhän ei oikein meinaa millään aueta. Sen verran suotakoon progressiivisuuspojoja, että lähestyminen yhtyeen musiikkiin on kovinkin vaikeaa. Nais- ja miesvokalistin puhtaat sekoitettuina murinaan ovat jo itsessään liikaa, puhumattakaan kone-elementeistä joita Thanatoschizo sinne tänne levyä viljelee. Näiden miinusten päälle kun lykätään väkisin monimutkaishenkisiksi väännetyt sävellykset ja pahasti ontuvat rytminvaihdokset päällystettyinä aika mitättömillä melodiakuluilla, ei yhtyeen musiikilla sen suuremmin voi patsastella. Levyn lässyn tunnelman kruunaavat hidastempoiset avant gardemaiset Moonspell-henkiset-fiilistelyt. Ei sytytä, ei sitten millään.
ThanatoSchizO
Zoom Code
CD, My Kingdom Music, 2008
Portugalilainen metalli on itselleni Moonspelliä lukuunottamatta aikamoinen mysteeri. Tätä Columbomaista vyyhtiä avaamaan on lähetetty Thanatoschizo typerästä nimestään huolimatta. Yhtye levyttää My Kingdom Musicille, joten odotettavissa on tusinatavaraa. Siltikin yhtye herättää mielenkiinnon Progressive Death Metal genretittelillään. Tämä uusi Zoom Code on jo yhtyeen neljäs albumi, jota tituleerataan täydelliseksi sekoitelmaksi jo mainittua genreä ja avant gardemaista tunnelmaa. Eipä ole täydellisyys kovinkaan vaativa saavutettava, jos Zoom Code on sitä...
Aloitettakoon pohditan tuosta kriitikkoa hämäävästä genremäärityksestä. Mielestäni yhtyettä ei oikein voi tituleerata deathbändiksi, jos ensimmäisen kappaleen viimeiset viisi sekuntia muristaan, muuten vedetään puhtailla, niin naisvokalistin kuin mieslaulajankin osalta. Kyllähän sitä murinaa siellä täällä kuullaan, mutta enemmänkin painotus on puhtailla vokaaleilla. Death jää muutenkin hyvin himmeäksi elementiksi kaiken maalailevan tunnelman alla. Kaiken lisäksi suuri kysymysmerkki on nostettava myös progressiivisuus sanan ylle. Jos suomalaisia bändejä ajatellaan ja esimerkiksi Amoral mielletään progressiiviseksi deathiksi, niin kyllä tämä portugalin ylpeys Thanatoschizo jää pahasti varjoon molemmissa genren niputtavissa adjektiiveissa. Ennemminkin yhtyettä voisi luonnehtia ihan perinteisesti melodiseksi metalliksi ja jos pakko on mainita niin niillä progressiivisilla vaikutteilla höystettynä. Noh, eiköhän se riitä tästä genrepaskasta taas kerran, jotenkin vaan aina vihaksi pistää.
Itse levyhän ei oikein meinaa millään aueta. Sen verran suotakoon progressiivisuuspojoja, että lähestyminen yhtyeen musiikkiin on kovinkin vaikeaa. Nais- ja miesvokalistin puhtaat sekoitettuina murinaan ovat jo itsessään liikaa, puhumattakaan kone-elementeistä joita Thanatoschizo sinne tänne levyä viljelee. Näiden miinusten päälle kun lykätään väkisin monimutkaishenkisiksi väännetyt sävellykset ja pahasti ontuvat rytminvaihdokset päällystettyinä aika mitättömillä melodiakuluilla, ei yhtyeen musiikilla sen suuremmin voi patsastella. Levyn lässyn tunnelman kruunaavat hidastempoiset avant gardemaiset Moonspell-henkiset-fiilistelyt. Ei sytytä, ei sitten millään.
